Siirry sisältöön
Keisarillinen Kotka mereltä käsin

Kauppias

NaviKotkapetri.luotio@navikotka.fi0504654188Y-tunnus:3411801-5Kauppiaan ehdot
RisteilytMeriretketItäinen Suomenlahti

Keisarillinen Kotka mereltä käsin

Nyt sinulla on mahdollisuus nähdä ja kokea Kotka mereltä käsin ja risteillä nostalgisella M/s Tuula-laivalla.

Tunnin mittainen maisemaristeily kiertää Kotkansaaren ympäri, jolloin nähdään vanha kantasatama, nykyinen merikeskus Vellamon alue, nähdään Alvar Aallon suunnitteleman Sunilan sellutehtaan jykevä silhuetti mereltä päin, puikkelehditaan Kotkansaarelle johtavien siltojen alta, nähdään Hirssaaren asuntomessualue ja päästään ihailemaan Katariinan Meripuistoa mereltä päin. Ja toki reitin varrella saadaan käsitys Ruotsinsalmen meritaisteluiden alueesta. Risteilyyn kuuluu aluksen päällikön selostus ympärillä näkyvistä maisemista ja eri historian ajoista Kotkan seudulla.

Hinta: 20 €/aikuinen, 10 €/lapsi (3 -12 v) sisältäen tunnin mittaisen opastetun maisemaristeilyn.

Tervetuloa mukaan opastuille maisemaristeilylle tiistaisin ja torstaisin klo 19:00 24.6-7.8.2025.

Järjestämme myös tilauksesta omia risteilyjä ryhmille teille sopivana ajankohtana (min. osallistujamäärä 20 hlöä ja max 50 / 80 hlöä).

Asiakaspalvelun yhteystiedot: Petri Luotio, NaviKotka, 050 465 4188, petri.luotio@navikotka.fi

M/s Tuula

Tuula-laiva on Suomen vanhin liikenteessä oleva puinen vesibussi, ainut 1950-luvultaa säilynyt ja ainoa puinen vesibussi, mikä on hyväksytty Suomen Perinnelaivaluetteloon. Alus on rakennettu 1951 ja se on pidetty ja säilynyt aivan alkuperäisessä muodossa ja kunnossa. Vuoden 1951 määräykset ja esteettömyysvaatimukset ovat olleet aivan toiset kuin tänä päivänä ja näin ollen alus ei valitettavasti sovellu liikuntarajoitteisille. Laivaan ei voi ottaa kyytiin pyörätuolilla liikkuvia henkilöitä, eikä lastenvaunuja (yhdet tai kahdet lastenvaunut voi ottaa kannelle). Sisämatkustamoon johtaa portaat, joiden käyttäminen onnistuu avustaen.

Varustamo kuuluu Suomen Matkustajalaiva -yhdistykseen, alus on katsastettu Traficomin määräysten mukaisesti, aluksella on huolto- ja kunnossapito ohjelma ja kirjanpito. Poltto- ja voiteluaineiden valinnassa pyritään suosimaan ympäristöystävällisiä tuotteita. Aluksesta ei päästetä mitään kiinteitä jätteitä eikä jätevesiä mereen.

Kaikessa toiminnassa pyritään yhteistyöhön paikallisten raaka-aineiden tuottajien/toimittajien kanssa.

Kohteet risteilyn varrella

Sapokka

Kotkan merihenkisen kesäisen toiminnan keskus, pienvenesatama ja saaristoliikenteen laiturit sijaitsevat kantakaupungin etelänpuoleisella rannalla, aallonmurtajien hyvin suojaamassa Sapokanlahdessa.

Kantasatama

Kantasataman historia liittyy kiinteästi Kotkan kaupungin perustamiseen. Ennen kuin Kotka sai kaupunkioikeudet 16.7.1879, sataman aluetta oli jo käytetty vuosia, kun Suomessa oli alkanut puunjalostusteollisuuden kehittäminen.

Suojaisa satama kasvoi vuosikymmenten aikana vallaten tilaa mereltä, kun rantaa täytettiin sahausjätteellä ja laivojen painolastilla. Savonradan jatkeeksi rakennettu rautatie Kouvolasta aina Kotkan sataman rimalaitureille asti otettiin käyttöön vuoden 1890 lopulla. Samoihin aikoihin Kotka sai nimen ”savolaisten Amerikka”. Vuosina 1898-1910 yhteensä 770 henkilöä lähti siirtolaiseksi Kotkasta valtameren taa, mutta vielä useampi asettuikin Kotkaan asumaan, sillä tehtailla ja Gutzeitin sahalla oli tuohon aikaan runsaasti töitä tarjolla.

1960-luvulla järjestettiin ensimmäiset Kotkan Meripäivät, jotka muodostuivat pian jokavuotiseksi perinteeksi. Meripäivien runsas ohjelma- ja tapahtumatarjonta houkutteli ihmisiä ympäri Suomen tutustumaan merellisiin aiheisiin myös Kantasataman alueella. Vuodesta 1999 lähtien Meripäivät on järjestetty Kantasatamassa.

Nykyisin kantasatama on museoitu ja sinne on koottu monia merellisiä toimintoa. Merikeskus Vellamon vaikuttava hahmo kruunaa Kantasataman pohjoiskärjen.

Sunila

Ennen sellutehdasta Sunilassa sijaitsi saha ja siihen liittyvä asuinyhdyskunta. Saha perustettiin vuonna 1875 ja oli yksi niistä 9 sahasta, jotka perustettiin Kymijoen suistoon 1870-luvun suuren saharyntäyksen aikana. Sellutehtaan aikana tätä osaa Sunilasta kutsuttiin ”Vanhaksi Sunilaksi”. Talot oli ryhmitelty pääosin yhden sahalta pohjoiseen johtavan raitin molemmin puolin. Raitin länsipuolella sijaitsivat sahan isännöitsijän, sahanasettajien, työnjohtajien, koneenkäyttäjien, opettajan ja kasöörin talot sekä kansakoulu. Tätä puolta kutsuttiin ”Ruotsin puoleksi”. Raitin itäpuolella sijaitsivat työväen asuintalot, palokunnan talo, poliisin talo ja sahan konttori. Tätä puolta kutsuttiin ”Venäjän puoleksi”. Myös taloille annettiin lempinimiä kuten työväen asuintalot ”Rauhala”, ”Siperia” ja ”Pappila”, naimattomien miesten talo ”Härkätorppa” ja lesken talo ”Onnela”. Vanhan Sunilan pohjoisosassa, Koivuniemessä, sijaitsi mm. urheilukenttä ja perheettömien asuintaloja. Sahalla oli luonnollisesti omat viljelysmaansa siihen kuuluvine navettoineen, riihineen ja latoineen.

Sunila Osakeyhtiö oli ainutlaatuinen ilmiö Suomen teollistumisen historiassa. Yhtiö perustettiin 1928 seitsemän puunjalostusyhtiön yhteisyrityksenä. Se osti Sunilan sahan ja ympäröiviä maita. Kansainvälinen lama pysäytti hankkeen alkuunsa. Saha suljettiin ja Sunila hiljeni muutamaksi vuodeksi. Seuraavan noususuhdanteen imussa jäljellä olevat viisi omistajayhtiötä päätti perustaa yhteisen sellutehtaan turvatakseen paperitehtaidensa raaka-aineen saannin.

Rakennushanke käynnistyi vuonna 1936 ja sen vetäjäksi kutsuttiin Hallan sellutehtaan tekninen johtaja, insinööri Lauri Kanto, josta tuli myös Sunila Oy:n ensimmäinen toimitusjohtaja. Hänen kokoamaansa työryhmään kuului diplomi-insinööri Aulis Kairamo, joka vastasi tehtaan teknisestä suunnittelusta ja josta tuli sen tekninen johtaja. Sunila Oy:n johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin Ahlström Oy:n toimitusjohtaja Harry Gullichsen. Hän esitti hankkeen arkkitehdiksi ystävänsä Alvar Aallon. Aalto oli jo saavuttanut maailmanmainetta modernismin pioneeritöillään, Paimion parantola, Turun Sanomien toimitalo ja Viipurin kirjasto. Sellutehtaan suunnitteluun hän oli jo osallistunut Oulun Toppilassa.

Hovinsaari

Hovinsaari on heti keskustan, Kotkansaaren pohjoispuolella oleva eloisa asuinalue. Aluetta kutsutaan myös ”Hovariksi”.

Entisenä työläiskaupunginosana se heijastuu ulospäin rouheana ja kiehtovana. Hovinsaaren ja Kotkansaaren erottaa toisistaan kapea Kivisalmi. Hovinsaari tarjoaa useita omaleimaisia asuinympäristöjä, vanhoja puutalokortteleita, huvilamaisten pientalojen alueita sekä uusien kerrostalojen huoliteltuja ympäristöjä. Koulu, kauppa ja vilkas joukkoliikenne palvelevat asukkaita. Myös merelliset palvelut, marinat, merialan yritykset sekä pienvenesatama ovat erottamaton osa Hovinsaaren olemusta.

Alueen historiaa täydentää saaren pohjoisimmassa kärjessä moottoritien tuntumassa sijaitseva 1800-luvun alusta oleva Kyminlinnan linnoitus.

Kivisalmi

Kapea salmi, joka erottaa Kotkansaaren Hovinsaaresta ja mantereesta. Risteily kulkee salmen läpi ja kahden sillan alitse.

Hirssaari

Hirssaaren merellinen messualue toteutettiin (v. 2002) Kotkansaarta vastapäätä sijaitsevalle saarelle aivan Kotkan ydinkeskustan tuntumaan. Suunnitteluperusteena etenkin alueen viherrakentamisessa oli paikan oma henki ja merellisen sisäsaariston luonnonarvot. Suuret siirtolohkareet ja luonnonkiven käyttö katujen ja puistojen viimeistelyssä antavat oman leimansa alueelle.

Näyttelykohteina oli 43 erityyppistä kohdetta: 28 omakotitaloa, 7 paritaloa, 3 rivitaloa, kerrostalo ja päiväkoti. Meri ja rantamaisema olivat myös asuntosuunnittelun lähtökohtia ja varsinaista talosuunnittelua leimasivat erilaiset terassit, parvekkeet ja tornit.

Rantarakentaminen kulminoitui venesatamaan ja venesataman läheisyyteen täyttömaalle rakennettuun rivitaloon, jossa jokaisessa asunnossa on oma rantasauna ja laituri.

Mussalo

Mussalo on vanha merenkulkijoiden ja kalastajien asuinpaikka. Alueen rakennuskanta on kiehtova yhdistelmä kapeiden kujien ja verkkovajojen kylämaisemia sekä moderneja uusien pientalojen asuinalueita. Mussalon asuinalueita ympäröi jylhä merenrantaluonto, kallioiset rannat, tuuheat metsät. Virkistys- ja liikuntamahdollisuudet ovat erinomaisia.

Kotkalainen vesibussiliikenne on saanut pitkälti alkunsa Kotkan ympäristön saarista ajetuista liikenteestä. Maanteitä, saati autoja ei juuri ollut, joten kaupunkiin tultiin asioimaan vesitse. Mussalo oli yksi tärkeimmistä kohteista, joista ajettiin hyvin vilkasta vuorolaivaliikennettä.

Suomen monipuolisinpiin lukeutuva Santalahden leirintäalue oheispalveluineen, täysimittainen golfkenttä sekä rakennetut luontoreitit ovat saarelaisten käytettävissä.

Nykyään Mussalo on arvostettu asuinalue. Suora maantie saatiin 1985, kun Norssalmen silta valmistui.

Katariinan Meripuisto

Kotkansaaren eteläisimmässä kärjessä sijaitseva Katariinan Meripuisto on yli 20 hehtaarin suuruinen puisto- ja virkistysalue, on erittäin monipuolinen toimintapuisto kaiken ikäisille. Katariinan Meripuistossa on upeiden kallioiden ja merimaisemien lisäksi paljon nähtävää ja koettavaa. Puistossa on laaja nurmialue, joka on vapaasti käytettävissä auringonottoon, pallopeleihin tai vaikkapa leijan lennättämiseen. Puistossa on runsaasti välineitä, joita voi käyttää sekä leikkiin että kuntoiluun sekä muumileikkipaikka. Kallioille on tehty auringonottoa ja oleskelua varten istuskelupaikkoja.

Niemen eteläkärkeen on rakennettu luoto, jonka metallisen sillan voi myrskysäällä kuulla ”laulavan”. Luodolle sijoitettu ankkuri on peräisin 1800-luvulta olevasta purjelaivasta. Ankkuriluoto on virallinen tuhkansirottelupaikka.

Mietiskelylabyrintin kiertämisen sanotaan olevan myös henkinen kokemus, jonka ihminen voi tuntea rauhoittavana tai virkistävänä, tilanteesta riippuen. Kävelymatkaa Kotkan mietiskelylabyrintin keskelle ja takaisin on 1050 metriä. Taputtamalla käsiäsi yhteen keskipisteessä voit kokeilla, kaikuuko labyrintti. Labyrintin vierestä löytyy infotaulu, joka kertoo lisää tämän rakenteen alkuperästä sekä labyrinttien historiasta, joka vie jopa 3000 vuoden taakse.

Katariinan meripuistossa on 28 tammisotilasta tähyämässä vanhalle taistelupaikalle. Vuonna 1789 – 1790 käydyssä Ruotsinsalmen meritaistelussa upotettiin arviolta jopa 80 alusta, kun Ruotsin ja Venäjän laivastot ottivat mittaa toisistaan Kotkan edustalla. 1900-luvun alussa merestä nostettiin tammisia hylyn osia. Museo tarjosi tätä ainutlaatuista puumateriaalia puistotoimen käyttöön ja nyt massiiviset laivan tammiosat jatkavat elämäänsä kestän kehityksen mukaisesti uusiokäytössä kulttuurisesti arvokkaana taideteoksena nimeltään tammisotilaat.

Majakat vartioivat meriliikennettä. Meripuistossa on esillä pienoismalleja Itäisen Suomenlahden majakoista Porkkalanniemeltä Seiskarin saareen.

Avoimen puistonosan itäpuolella oleva Katariinan tervaleppälehto edustaa Itäiselle Suomenlahdelle tyypillistä alkuperäistä luontoa. Alue on rauhoitettu vuonna 1964 kaupunginhallituksen päätöksellä.

Tervaleppälehto poikkeaa täysin Fort Katariinaa ympäröivästä avoimesta hiekka- ja kallioalueesta. Puistokokonaisuus on luonnonarvoiltaan erittäin monipuolinen, varsinkin kasvillisuuden ja linnuston osalta. Tervaleppälehto sijaitsee puronotkelmassa, jossa on ikimetsämainen tunnelma. Lajistonsa lisäksi lehdolla on rikas historia. Alueella sijaitsee Ruotsinsalmen linnoituskokonaisuuteen kuuluvia rakennelmia, kuten ruutikellarin perustukset ja tiilikasarmin kivijalka.

Vuonna 2012 Katariinan Meripuisto palkittiin ELCA:n Trend Award -palkinnolla sekä Vuoden Ympäristörakenne -palkinnolla. Katariinan Meripuistolle myönnettiin Green Flag Award -tunnus vuosina 2019, 2020, 2021 ja 2022.

Katariinan Meripuiston alue on helppokulkuista, monet kulkuväylät ovat rakennettuja ja siten esteettömiä.

Varissaari

Varissaari on aivan Kotkan edustalla sijaitseva historiallinen linnakesaari ja suosittu ulkoilukohde, osana Kotkan kansallista kaupunkipuistoa.

Noin 200 vuotta sitten Varissaarella sijaitsi Ruotsinsalmen linnoituskaupunkia suojannut Fort Elisabeth, jonka raunioita on edelleen nähtävillä. Lisäksi saareen on avattu uusi Ruotsinsalmen meritaisteluiden hylynosia esittelevä paviljonki. Jälkimmäinen näistä taisteluista on suurin Pohjoismaissa käyty meritaistelu. Varissaaren rannoilta avautuu esteetön näkymä taistelualueelle. Lisäksi nähtävillä saaressa on uponneesta fregatti St. Nikolaista nostetut laivanosat ja tykit.

Ruotsinsalmen meritaistelu

Elokuussa 1789 Ruotsin laivasto oli valmiudessa Ruotsinsalmen kapeimmalla kohdalla, kun Venäjä hyökkäsi. Pian ruotsalaiset huomasivat ammustensa vähenevän hälyttävästi ja Ruotsin laivasto sai perääntymiskäskyn.

Alkoi kaoottinen pako, jonka seurauksena ensimmäinen meritaistelu päättyi Ruotsin häviöön venäläisten ylivoiman edessä. Taistelun jälkeen ruotsalaiset ryhtyivät kuumeisesti vahvistamaan laivastoaan. Sota ei ollut vielä ohi.

Vuoden ajan sotaa käytiin maalla. Seuraavan vuoden kesällä ruotsalaisten uhittelusta tarpeekseen saanut Venäjän keisarinna Katariina antoi laivastolleen käskyn tuhota Ruotsin laivasto.

Vuoden 1790 kesällä laivastot kohtasivat jälleen Ruotsinsalmessa. Ankara tykkitulitus alkoi varhain heinäkuisena aamuna ja jatkui koko päivän, ruudinsavun sumentaessa välillä näkyvyyden kokonaan. Sääolot eivät olleet Venäjän laivaston puolella, sillä tuuli painoi osan aluksista kohti karikkoa. Yön tullessa tuli niin pimeää, ettei nähty enää ampua ja lopulta tuli aivan hiljaista.

Seuraavan aamun valjetessa taistelun tuhot olivat ilmeiset. Tuuli oli ajanut venäläiset kaaokseen ja monet alukset olivat lähteneet pakosalle. Venäläisten alukset vallattiin, upotettiin tai poltettiin. Ruotsin kuningas Kustaa III oli selviytynyt Ruotsinsalmen toisesta meritaistelusta ylivoimaisena voittajana.

M/s Tuula

Tuula on Suomen, vanhin puinen edelleen ammattikäytössä oleva vesibussi. Laiva täytti 15.10.2021 komeat 70 vuotta ja kesä 2022 oli 70. kausi, kun Tuula laiva risteilee. Höytiäisen sinistä pintaa Tuula laivan keula on halkonut jo 40 vuotta. Tuula on myös Suomen ainut liikenteessä oleva puinen vesibussi, joka on rakennettu 1950 luvulla, kaikki muut ovat joko -60, -70 tai -80 luvuilla rakennettuja. Tuula laiva on myös ainut puinen vesibussi, joka on hyväksytty Suomen Perinnelaivaluetteloon. Perinnelaivaluetteloon Tuula lisättiin 1996.

Tuula laiva on rakennettu Summassa Nestori Seppälän veistämöllä ja alus edustaa täydellisesti 1950 luvun tyylisuuntaa ”sikarimaisella” ulkomuodollaan. Aluksen tilasi jatkosodassa hävittäjälentäjänä kunnostautunut Jussi Tolkki, joka oli jatkosodan jälkeen ryhtynyt laivanvarustajaksi sisävesille ja hän tarvitsi uudenaikaisen ison matkustaja-aluksen Pieliselle Koli – Vuonislahti liikenteeseen. Alus valmistui syksyllä 1951 ja se siirrettiin ensi rautateitse Lappeenrantaan ja laskettiin Saimaaseen. Lappeenrannasta alus ajettiin Puumalan, Savonlinnan ja Joensuun kautta Pieliselle ja Kolin rantaan Tuula saapui juuri ennen jäiden tuloa marraskuun alussa 1951.

Tuula laiva aloitti liikenteen Pielisellä olympiavuonna 1952 ja laivan kannella kävi heti ensimmäisenä kesänä ihailemassa Suomen tulevaa kansallismaisemaa, Kolia, olympialaisiin osallistuneita urheilujohtajia. Pielisellä laivan reittinä oli Vuonislahti – Koli – Lieksa. Vuosikymmenten aikana laivalla on risteillyt tuhansia ja tuhansia matkailijoita. Laivan reitit Pielisellä olivat jopa osana VR:n rengasmatkoja.

Tuula siirrettiin Höytiäiselle 1981 ja laiva saavutti heti suuren suosion. Höytäisellä Tuula laiva risteili 40 vuottaa ja kesällä 2023 laivaa siirrettiin takaisin synnyin vesille Itäiselle Suomenlahdelle, Kotkaan. Laiva on säilytetty täysin alkuperäisessä muodossa ja kunnossa. Risteily Tuula laivalla on aikamatka 1950 luvulle.

Laiva ei ole esteetön ja esim. pyörätuolilla liikkuminen ei ole mahdollista aluksessa.